nyt siis se luvattu postaus millainen/mitä mieltä olin ennen asioista ja miten on asiat nykypäivänä, eli tästä lähtee ;p
Itsetunto
ennen:
Itsetuntoni oli ihan hyvä, en kiinnittänyt erityistä huomioita jos joku katsoi minua pitkään, en ajatellut olevani sen mielestä viallinen,ruma tai lihava. Olin perustyytyväinen itseeni, tottakai oli asioita joita olisin mielelläni muuttanut itsessäni.
nyt:
Itsetunto ihan palasina, ajattelen kokoajan mitä mieltä muut ovat minusta ja ulkonäöstäni. En ole ollenkaan tyytyväinen itseeni ja jos vain voisin muuttaisin kaiken itsessäni. vihaan itseäni!
Shoppailu:
ennen:
Rakastin shoppailua! Löysin joka kerta ihania vaatteita tai muita asusteita, jos olin kaupungilla kiertelemässä. Shoppailu oli mukavaa yksin tai kavereiden kanssa ja siitä tuli aina hyvälletuulelle!
nyt:
Vihaan sitä! Ahdistun vaatekaupassa kiertelyssä, en edes muista milloin viimeeksi olisin ollut kavereiden kanssa shoppailemassa, mutta yksikseni olin viimeeksi tänään ja se sai minut vain huonomalle tuulelle. En enään löydä mitään vaatteita tai hienoja asusteita. Kaikissa näytän lihavalta tai muuten vaan typerältä.
Ulkonäkö:
ennen:
Oli päiviä jolloin olin mielestäni kaunis, enkä pitänyt itseäni lihavana. Osasin mainita muutaman asian itsestäni joista pidän.
nyt:
Olen oksettava, aivan liian lihava ja RUMA. En osaa sanoa itsestäni mitään positiivista.
Kaverit:
ennen:
Mulla oli paljon kavereita, jos olin päivänkin yksin se oli todella outoa. Eli näin siis käytännössä joka päivä kavereita koulussa ja koulun ulkopuolella.
nyt:
Tällä paikkakunnalla mulla on 0 kaveria, 0 ystävää... jos en ole poikaystäväni kanssa olen yksin. Kotipaikkakunnallanikin on nykyään paljon vähemmän kavereita, joiden kanssa pidän yhteyksiä. Noin 3 kaveria soittelevat minulle silloin tällöin. Muita näen joskus kun tulen kotipaikkakunnalleni ja heillä ei ole muuta sovittuna. Koulussa minulla ei ole yhtään kaveria. Tulen kyllä kaikkien kanssa toimeen, mutta heidän kanssaan ei ole mitään yhteistä, enkä edes haluasi nähdä vapaa-ajalla!
Viikonloput:
ennen:
Viikonloppuna biletin ja ryyppäsin lähes aina! Silloin tällöin pidettiin kavereiden kanssa selvä viikonloppu, ja se meni mukavasti karkkien, roskaruuan ja leffan parissa.
nyt:
Menen kotipaikkakunnalleni ja näen hyvällä säkällä paria kaveria ja käyn heidän kanssaan kahvilla tai sitten olen vain kotona ja näen sukulaisia. Jos olen asuinpaikka kunnallani, vietän poikaystävän kanssa rauhallista viikonloppua ja yleensä katsomme leffoja ja nukun tooooosi pitkään. Liian usein viikonloput menevät riidellessä poikaystävän kanssa, jolloin lähden koti paikkakunnalleni itkemään tai sitten jään tänne masentumaan....
Karkit ja muut Herkut:
ennen:
Annoin itseni syödä mitä tahansa ja melkeinpä kuinka paljon tahansa, ilman että ajattelin turpoavani kuin pulltaikina! En ahdistunut ruuasta tai herkuista ja piikittelin ihmisiä jotka valittivat etteivät voi syödä liikaa...harvoin tunsin jälkeenpäin huonoa oma-tuntoa syömistäni.
nyt:
Tunnen huonoa oma-tuntoa jokaisesta herkusta ja ruoista joissa on yli 100kcal. Ahdistun syömisistä ja vihaan huonoa itsekuria, jonka seurauksena syön lähes joka päivä "liikaa" ja LIHOAN. lihoan todella helposti!
Toiveet:
ennen:
Toivoin että pääsisin pois pienestä kotikaupungistani ja pääsisin muuttamaan yksin. Haaveilin ja toivon kaikenlaista muutakin, kuten: uusia kavereita, töitä, rahaa ja kaikkea perus settiä kuten lottovoittoa ;) :D
nyt:
Toivon ylikaiken että LAIHTUSIN, että mulla olisi hyvä itsekuri! Saisin kavereita ja muutenkin elämäni ei tuntuisi näin turhalta. Ahdistus, raivo ja itku kohtaukset loppuisivat ja mulla ja mun poikaystävällä menisi kaikki loistavasti, eikä se haluaisi ikinä erota. Toivoisin myös että oppisin luottamaan ihmisiin ja puhumaan mun asioista.
Siinä siis jotain asioita musta nyt ja ennen, olenko HIEMAN muuttunut? Tuo kaikki muutos on tapahtunut viime syksyn aikana......
Voi kunpa olisin aikaisemmin osannut arvostaa elämääni enemmän, ennen angstasin kun tunsin kaikki paikkakuntani nuoret ja näin vain samoja naamoja ja plaa plaa plaa, halusin niin paljon pois. NYT OLEN. Asun yksin, mulla on poikaystävä, isompi paikkakunta ja töitä..... mikään ei silti tunnu olevan hyvin.
kiittämätön paska. -,-
Tuo kaikki kuulostaa niin tutulta...
VastaaPoistaapua :( tosi paljon stemppiä sulle, mä tiedän ettei kuulosta uskottavalta mutta kokemuksista tiedän, että kaikki, siis ihan kaikki kääntyy parhain päin! älä luovuta!:)
VastaaPoistaoon tällä hetkellä niin hukassa, haluisin vaan luovuttaa, en ole kirjoittanut tännekkään hiihtoloman jälkeen koska en vaan pysty oon liian väsynyt tekemään mitään.. en osaa muodostaa mitään järkeviä lauseita mitkä kuvais mun paskaa oloa. mä toivon todella että kaikki kääntyy parhain päin..
VastaaPoista