Poikaystävä viettää saunailtaa poikien kanssa. Se näki ja tiesi että mä en haluu olla yksin, mut se ei tehny asialle mitään..... laitoin taas puhelimen kiinni, enkä aio avata sitä. Petyn vaan kun se ei soita tai tekstaa..eikä kukaan muukaan, mun kotipaikka kunnalla olevat kaveritkin tuntuu unohtaneen mut. En ole taas pitkään aikaan käyny kotona, olisin halunnut sinne tänään, ettei olis taas tarttennu viettää viikonloppu iltaa/yötä/aamua yksin.... mutta päätin olla lähtemättä yhdeksi yöksi. Iskä sanoi ettei mitään järkeä olla vain yhtä yötä. (Kotiin kuitenkin yli 250km...)
Musta alkaa tuntua, että muutto oli paha virhe. Koko kesän vietin aikaani täällä ja 3 kuukautta oon asunut, eikä mulla ei ole omia kavereita vieläkään! Oon sosiaalinen, enkä koskaan kuvitellu etten saisi täältä ystäviä.....
Niin paska olo! Muistelen vaan menneitä haikeena, vaikka mä halusin aina pois mun entiseltä paikkakunnalta, nyt mulla on sinne ikävä(kavereita ja perhettä) Mikä mussa on vikana ?!
Oon lihava.
Ärsyttävä.
Säälittävä.
Mä en kestä enää tällästä paskaa! Välillä tuntuu että oon niin onnellinen, mutta menee vaan hetki ja tuntuu taas, että mun elämällä ei ole mitään merkitystä. Mä en tiedä mitä mä haluun ja kenestä. Mitä mun pitäs tehdä ja mitä ei ? Toisaalta haluaisin takaisin kotiin... toisaalta en . Eniten vihaan tätä yksin oloa!!!
Nyt mun tekis mieli vaan vetää päätäyteen viinaa. Kaapissa olisi puol pulloa vergiä. Join jo yhden snapsi lasin, ajattelin että rauhoittuisin vähän, et se jotenkin rentouttas.. mut ei. Tää itku ei vaan lopu. En enään edes tiedä miksi itken. Istuin äsken suihkun lattialla ja itkin, annoin vaan kuuman veden valua mun päälle ja itkin. En tiedä kauanko istuin siinä, mutta olo ei helpota. Silmät on turvonnu ja punaset itkemisestä. Mä en pysty puhumaan tästä kenellekkään. Enkä edes tiedä mitä sanoisin... mua vaivaa kaikki. Oon ehkä kerran, pari viikossa oikeasti iloinen. Muuten mun tekee mieli kokoajan itkeä tai raivota jostain....Mä pyydän teiltä lukijat anteeksi, en tiedä onko tässä mun tekstissä mitään järkeä, mutta johonkin mun on yritettävä purkaa mun pahaa oloa...
Pahinta on, että kun mä ahdistun, alan syödä. Laivalta ostin suklaata ja oon syönyt jo levyllisen! Oon lihonnut PALJON mä nään sen peilistäkin todella selvästi, mua oksettaa. En edes uskalla mennä läskimittarille. Lupasin itselleni että syön vain 500kcal, eilen olen syönyt ainenkin 1300kcal! AINENKIN ja tänäänkin todella paljon. Missä mun itsekuri on?! Minkä takia kaiken pitää olla niin vaikeaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti