Determination today leads to SUCCESS tomorrow!

Paljon kerrottavaa teille lukijani! En tiedä mistä aloittaa...... ensinnäkin läskimittari näytti taas 55kg -,- en tajuu miks se pomppii joka toinenpvä 54kg ja sit taas 55kg... mihin se 53kg katosi ;< Oon niin vihainen taas itselleni! Oon syönyt todella paljon!!!! Ja juonut kahdesti viikonloppuna -,- Perjantaina oli hauskaa, lauantaina syötiiin ravintolassa poikaystävän porukoiden ja sisarusten kanssa. Söin lohta, ihan vähän uuniperunaa ja ihan liikaa jotain kermaista sienikastiketta -,- oon myös syönyt paahtoleipää viikonlopun aikaan ja eilenkin -,-
Lauantaina mä sekosin yöllä totaallisesti! Oon päättänyt, että en juo enää vergiä. Se tosissaan saa mut ihan yliherkäksi. Mä suutuin mun poikaystävälle jostain ihan ihme asiasta...kävelin 5km kotiin pakkasessa ilman hanskoja, puolessa välissä matkaa mun poikaystävä sai mut auton kyytiin ja mentiin yhdessä mun luokse. NOH, ensin mä juoksen hissistä kotiovelle ja paiskaan sen mun poikaystävän nenän edestä kiinni, alan raivoamaan, itkemään ja hakkaan seiniä ja potkin ovia. En tiedä mitä mun mielessä oikein pyöri sillä hetkellä. Mutta mä yritin saada itseni hengiltä! Oon lukenut että alkoholi ja yliannostus kofeiini tablettaja voi tappaa... Mä otin lonkeron kanssa about 20 tablettia... Itkin hysteerisesti ja mun poikaystävä soitti ovikelloa ja pyysi että päästäisin sen sisään. Mä päästin hetken raivoamisen jälkeen. Se meni sohvalle nukkumaan ja mä itkin mun huoneessa ja lopulta sammuin. Eli en siis ole kuollut. Ei ne pillerit  vaikuttanut kai mitenkään, mutta aamulla mun poikaystävä tajusi mitä mä oikein olin yrittänyt. Se oli huolissaan ja huusi mulle et yritinks mä tappaa itteni?! En pystyt puhumaan MITÄÄN. Itketti. Sitä mä kai halusin....KUOLLA..... vihaan itseäni niin henkisesti kuin fyysisestikin. Mut en mä ilman tajutonta känniä ja vihaa pystyisi tappamaan itseäni, vaikka mä joskus ajattelenkin itsemurhaa...... en tajuu näitä mun mielialan vaihteuita! Joskus ( nykyään harvoin ) Mä pystyn unohtamaan kaiken paskan hetkeksi.

Asiat kuitenkin on lopulta (TAAS VAIHTEEKSI!) Ihan hyvin ja eilen oli poikkiksen virallinen syntymäpvä ja tykkäsi tosi paljon sen synttäri lahjasta!=) Vein sen lemppari aamupalan ja mokkapaljoa sänkyyn ja annoin aika kalliin merkki kaulakorun, ja vielä illalla tarjosin sen lemppari ravintolassa ruoan (ja söin myös itse! -,-)

Tänään mä olin siellä kuraattorin puheilla, ja itkuksihan se meni. Mulle varattiin ensiviikon torstaiksi taas uusiaika. En ole pystynyt kertomaan sille mitään mun laihdutuksesta ja syömisistä, mun ahdistuksesta, enkä itsemurha ajatuksista, enkä myöskään mun masennuksesta. Mutta ollaan puhuttu siitä että mulla ei ole motivaatiota koulunkäyntiin, eikä mulla ole kavereita täällä, enkä tiedä mitä mä haluan tulevaisuudelta...
En tiedä uskaltaisinko puhua sille myös mun muista ongelmista.

Kyllä se kai aika selvästi näki, että mulla menee perseelleen, kun itkee pillitin koko keskustelun ajan. Lopuksi se vaan toljotti mua sillain säälivästi ja varasi sitten uuden ajan...... mun poikaystävälle en aio kertoa mitään. En halua että se pitää mua ihan säälittävänä. -,-

Tapahtui mulle tänään ihan mukavakin asia! Sain soiton vapautuvasta kämpästä! Se on ihan keskustassa ja suht halpa, 24neliöinen yksiö. JES! mun ei tartte enään katella vittumaista kämppistä =) 1.1.2011 vapautuu ;> Ja perjantaina menen katsomaan sitä=)

btw koulussa alkoi keittiö tunnit -,-,-,-,-,-,-,- kuolen siihen rasvaseen ravintolaruokaan! Niin vaikeeta pitää itseni kurissa ;< Tänään söin ihan kiitettävästi siellä ja nyt on niin huono-omatunto! Maha kurisee ja siihen koskee -,-

Superskinny vs Supersize

Oli pakko tulla postailee toisen kerran tänään. Katsoin äsken tallennuksesta Dieetit vaihtoon - ohjelman. JÄRKYTYIN ! Siinä toinen alipainoinen, väitti syöneensä enemmän  ja oli lihonnut 3kk aikana 3 kiloa eli vaan 1kg kuukaudessa WHAT?! Oon kyllä niiiiiin kateellinen. Mun tarttee syödä normi kotiruokaa kerran päivässä muutaman kerran viikossa ja samantien tulee kilo lisää! -,-
En tajuu miten ne laiheliinit ei vuoden aikanakaan ole lihonnut yleensä maksimissaan kuin joku 4kg! o.O

not fair!

Get fat

ÄÄÄäääÄäääÄ! Vihaan tätä, kun mä vihdoin hallitsen mun syömisiä, tulee taas jotain tapahtumia ja menoja, jossa joutuu SYÖMÄÄN ja JUOMAAN -,-
Eli siis tällä viikolla, oon syönyt kahtena päivänä max. 400kcal ja urheillut niistä 300kcal ja kokoviikko muutenkin mennyt alle 500kcal! JES! Nälkä ja himo on ollut ihan mieletön! Toissapäivänä kävin läskimittarilla ja se näytti 53,8kg..... MUTTA...............

Mun poikaystävällä on synttärit ensi maanantaina, mä aion leipoa sille mokkapaloja (se rakastaa niitä ja niin myös MINÄKIN -,-) Tiedän että se on liian suuri houkutus, mä syön niitä........en oo tarpeeks vahva pitämään itseäni kurissa, ja jos pystyisin niin sitten mun poikaystävä työntäisi varmaan väkisin mun suuhun sellaisen! Se tietää kyllä, kuinka paljon mä pidän niistä... noh tuossa nyt ei ole ainut huoleni, lauantaina mennään poikaystävän perheen kanssa "synttäri illalliselle" johonkin pihviravintolaan!!!! -,- Mä kieltäydyin menemästä mukaan, mutta mun on pakko mennä! Kuitenkin poikaystävän SYNTTÄRI illallinen(pöytäkin varattu)......ja tottakai kaiken huipuksi sen porukat maksaa, eli enhän mä voi olla syömättäkään mitään -,-

Poikaystävä haluu lähtee ryyppäämään tänään tai huomenna!  Ihan ymmärrettävää, mut se haluu mut mukaan ja että mäkin juon......... eli tässä sitä taas mennään! Kohti hillitöntä lihoamista -,-

feeling of weakness

Heippa lukijani<3

 

HEIKKO OLO !! Tänään mä heräsin vasta yhdeltä, mulla ei ole ollut keskiviikkoisin koulua tässä jaksossa. Mulla on hyväksilukuja ruotsista ja taiteesta ja kulttuurista! :) Söin äsken ensimmäisen kerran tänään, 90g tonnikalaa ja ehkä n. 50g riisiä. Aamulla kun heräsin mä lainasin kämppäkaverin zumbaa ja zumbailin joku 50minuuttia ja venyttelin 5minuuttia. HAPOKASTA! Tuntu monta kertaa et nyt lähtee henki tai mä pyörryn! Johtu varmaan siitä kun olin viimeeksi syönyt eilen kello 5 aikaan piltin ja sitä ennen (ehkä kolmelta mansikka-persikka smoothien, tietääkö kukaan paljon smoothiessa on keskimäärin kaloreita? ;s) Ja koulussa söin eilen max. 4 lusikallista kalakeittoa ja 50g salaattia. Siinä siis mun eiliset syömisetkin!
Olin eilen koulun jälkeen ostamassa synttäri lahjaa poikaystävälle. Kävelin ympäri keskustaa reilu 3tuntia! :D Eli siinä kului kaloreitakin ;) Ostin sille aika kalliin korun (65€) ja pelkään jossei se tykkääkään sitä ;s Onneksi kuitti on talella ja voidaan sit yhdessä mennä kattoo jotain toista;> Ja itselleni ostin ihan kivat uudet alusvaatteet ginasta ;> Tämän kuukauden alussa mä ajattelin että laihtuisin oikein kunnolla mun poikaystävän synttäreihin mennessä, ja ostaisin jotain ylipornoo itselleni poikaystävän synttäripäiväksi ;D Mutta karmeelta mä näytän!  -,- Päätin silti jotain ostaa, aika tavalliset eläinkuosiset pitsihepenet, ja mua ahdistaa ne päällä. Mutta haluan miellyttää mun poikaystävää......
Ostin myös eilen kofeiinitablettaja apteekista, sillä oon lukenut, että ne veis ruokahalua pois. Ja oon muutenkin ollut niin kauheen väsynyt. Tänään otin yhden sellaisen (1 tabletti on suositeltu annosmäärä aikuisella per. pvä) Mut ei mun olo siitä kauheesti piristynyt....
Mietin aika paljon sitä tulevaa tiistaita, jollon mulla on se kuraattori käynti! AHDISTAVAA. En tosissaan tiedä mitä mä sanon ja purskahdankohan mä taas itkuun? Hävettää valmiiksi -,-

BTW! Haluun päästä läskimittarille NYT! erikoista? Yleensä sekin vaan ahdistaa, nyt mun on vaan pakko nähdä paljonko painan, sillä oon nyt tämänviikon pysynyt (ainenkin tähän asti) kurissa:)

collapse

Eilen yöllä mun poikaystävä soitti ja selitti ettei se todellakaan ole jättämässä mua, eikä haluu taukoa. Tarkoitti sen puheilla sitä, että mun ois hyvä mennä mun kotipaikkakunnalle rentoutumaan, ettei mua ahdistaisi ja voisin miettiä mun asioita, jotta mun olo paranis.Joopajoo! Ei mun asiat miettimällä parane? Luuleekse tosissaan, etten mäole miettinyt? -,- Jokatapauksessa mä oon niiiiiin onnellinen, ettei se halunnu mitään taukoa, eikä eroa<3 Ilman sitä ei tosissaan ois yhtään mitään. En kestäis sitä!

Noh mutta tämä päivä alkoi suht lupaavasti, menin ajoissa kouluun ja otin vettä mukaan, enkä syönyt aamulla mitään.           sitten............
Kuraattori tuli ryhmänohjaajan kanssa luokkaan puhumaan poissaoloista, joita suurimmalla osalla meidän luokalla on todella paljon, etenkin mulla -,- En oo jaksanut käydä koulua, ei mitään motivaatioita. Oon väärällä alallakin! Ei kiinnosta yhtään, mutta yritän silti käydä tän tutkinnon läpi. En tiedä mitä muutakaan haluisin/voisin tehdä ;s
Kuraattori sanoi, että on muutama jonka poissaolot on niin suuret, että se lähettää kelalle niistä tiedon ja voi olla että opintotuki katkaistaan. MITÄ PASKAA?! Menin ihan paniikkiin, jos mun opintotuki katkaistas, en pystyisi enään asumaan täällä. Mun rahat ei yksinkertaisesti riitä!! Vaikka mä ikävöinkin useesti kotipaikkakuntaa ja kotia, en todellakaan ole muuttamassa suosiolla takaisin! Mun äitikin on nyt vihdoin ryhtyny perhepäivähoitajaksi (on halunnut sitä pitkään) kun meidän huusholliin saatiin lisää tilaa, se oli vihdoin mahdollista. En haluu pilata sitä muuttamalla takaisin!
Menin tapaamaan kuraattoria henk. kohtaisesti ja selittelin mun poissaoloja ja näytin muutamia luvallisia sairastodistuksia ja kerroin että yhden viikon olin kotipaikkakunnallani, kun täällä oli mennyt huonosti.
Kuraattori kysy multa että miten mulla nyt on mennyt ? Mä purskahdin itkuun. En vaan pystynyt pidättää! Siinä mä sitten pillitin meikit poskille ja sopersin jotain, etten uskonut kesällä tänne hakiessa etten saisi kavereita... muuta en saanut sanotuksi.

Itkeskelin siinä vähän aikaan ja sain sit lopulta kuitenkin kerättyä itteni ja kuraattori sanoi ettei aio lähettää musta kelalle mitään. (jotain positiivista) Mua hävetti ihan helvetisti. Kuraattori sano et se haluu viel puhua mun kanssa ja varas mulle ajan ensi tiistaiksi. En tiiä mitä mä siellä oikein sanon ?! Mua ahdistaa jo nyt. Mun ei ollu tarkotus puhuu tästä kenellekkään..........en osaa puhua......enkä taida edes haluta..........
mitä mun oikeen pitäs tehdä?
Kuraattori kysyi myös oonko mä kertonut mun vanhemmille tilanteesta. EN. Ja mistä tilanteesta? Ei se edes tiedä mikä kaikki mun elämässä mättää, sain sanotuksi sille vaan sen että mulla ei oo kavereita....

Kävin myös terkkarilla hakemassa särkylääkken ja samalla kävin puntarilla. 54kg ! Terkkari sanoi että oon laihtunut. Ekan kerran kun kävin (pari kuukautta sitten) Painoin 56kg ! Haluun laihtua NOPEAMMIN. Tänään oon syönyt jotain 455kcal enkä aio enempää syödä. Ja kävelin muuten koulusta kaupan kautta kotiin (jotain 4km, ostin vaan pepsi maxia ja tonnikalapurkin) Huomenna meinasin ainoastaan juoda. Vettä,Pepsi maxia ja ehkä fun lightiä...... Oon kyl aika varma että jotain sorrun syömään. -,-   I hope I dont!

 Nyt lukemaan englannin kokeeseen, joka on jo huomenna! -,- Ei oo tullu pahemmin luettua.....

lonely loser

Poikaystäväni on lähiaikoina useasti kysynyt olenko masentunut?
"Olenko?" Kysyin joka kerta itseltäni, mutta en ole osannut vastata siihen.

Sanon usein että olen ahdistunut, en masentunut. Mutta nyt sitten luin netistä tarkat kuvaukset ahdistuksesta ja masennuksesta. Minulla on lähes kaikki masennuksen oireet. Tein muutaman masennustestin. Beckin masennustestin ( http://xestia.net/tests/bdi.php ) perusteella yli 30 pistettä viittaa jo vaikeaan masennustilaan, jolloin on viimeistään ehdottomasti syytä hakeutua hoitoon. Sain 44 pistettä ! Mihin mä muka hakeutuisin?! Ei mulla ole rahaa mennä millekkään psygologille. Enkä edes tiedä haluanko puhua tästä kenellekkään? Tai pystyisinkö puhumaan, vaikka haluaisinkin? Koulun terveydenhoitaja on mun poikaystävän perhetuttu ja tietää kenen kanssa mä seurustelen, joten sille en ainenkaan kehtaa mennä selittää yhtään mitään.

Eilinen ilta ja yö oli yhtä tuskaa. Riideltiin taas jostain poikaystävän kanssa ja se vei mut kaupungista himaan ja lähti kaverilleen. Sain samantien kauhean paniikkikohtauksen. Itkin about 2h ja välillä en meinannut saada henkeä ja rintaa puristi ja ahdisti. Muistelin mun poikaystävän koneelta löytyneitä vanhoja viestejä yhdeltä tytöltä Kesällä mun poikaystävä väitti ( siis ennenkun me edes seurusteltiin ) että se on ollut vaan pelkkä pano. Mutta pari kuukautta sitten ( seurusteltiin jo silloin ) Mä löysin sen koneelta keskusteluhistoriasta sellasia keskusteluja, jollaisia ei pelkän panon kanssa pitäisi olla.NOH tuo asia ollaan monesti keskusteltu ja selvitetty, mutta vieläkin se tulee mun mieleen sillon kun mulla on pahaolla ja ollaan riidelty jostain. 

pelkään aina että olen vaan yksi niiden muiden joukossa.

etten ole tarpeeksi hyvä tällaisena kun olen

olen liian hankala ihminen

kukaan ei jaksa mua

säälittävä

LÄSKI, RUMA

Noiden ajatusten takia mä sitten päätin unen saamiseksi ja pahanolon poistamiseksi juoda puolikkaan vergi pullon.Juttelin mun hyvän ystävän kanssa fb:ssä ja join nopeaan tahtiin snapsi lasista vergiä. Olo alko tulla paremmaksi. Kaverille mä kerroin vaan, että tuli vaihteeksi "pikku" riita ja nyt otan himassa "pienet yömyssyt"

Se vaan naureskeli ja sanoi että aito ratkaisu. 

Oli kiva jutella sen kanssa, sillä on niin mahtava asenne elämään. Sain taas kuulla sen elämänviisauksia ja mulle alko tulla parempi olo. Pullossa oli enään pieni tippa pohjalla, kun mun poikaystävä soitti ja kysyi saako se tulla kotiin ( eli mun luokse ) yöksi. En tiennyt mitä mä sanoisin. Pelkäsin että se suuttuu kun mä olin juonu. Vastasin vaan "en tiedä"
Se tuli mun luokse ja toi mulle kaksi suklaapatukkaa, halasi ja pyysi anteeksi. Mä annoin ja pyysin myös, sekä kerroin että mä olin juonut. Se vaan nauro ja sanoi  "vitun piilojuoppo" Sen mielestä se oli vaan hauskaa kun olin yksin himas vetäny viinaa. Ei mua naurattanu, mutta nauroin silti.
Kun oltiin käymässä nukkumaan sain aika pahan paniikkikohtauksen. Itkin enkä saanut henkeä. Loppua itkustakaan ei meinannut tulla millään. Mun poikaystävä halas mua ja hoki ettei mulla ole mitään hätää. Mun poikaystävä kysy jossain välissä eikai mulla ole ollut itsetuhoisia ajatuksia? Mä en vastannut siihen.Se kai vähän huolestu ja kun mä vihdoin rauhotuin, se sanoi että säikähti aika paljon mun kohtausta. Lopulta saatiin puhuttua jostain asioista ja mä nukahdin.
Mutta tänään, heti aamulla kun herättiin mulla oli taas paska fiilis. Sanoin että haluun olla yksin. (en tiedä miksi mä sanon niin, koska vihaan olla yksin!!!!?)

Äsken n. 15min sitten, mun poikaystävä tuli soittamaan ovikelloa kun mä en ollu vastannut puhelimeen. Avasin oven sille. Se kysyy miksi mä en ole vastannu puhelimeen. Valehtelen ja sanon että mä nukuin.
Mun poikaystävä ehdottaa, että mä lähtisin kotipaikkakunnalle! MITÄ HELVETTIÄ?! se ei jaksa mua enään? Se sanoo että me molemmat tarvitaan miettimisaikaa........mitä vittua oikeesti? Muhun sattuu niin paljon. Vielä eilen se sanoi ettei mulla ole mitään hätää?! Nyt se ehdottaa taukoa? tai siltä mun korvaan kuullosti. Mä käskin sen pois ja se suuttu........

Nyt oon himassa ihan yksin. itken ja muhun sattuu ihan kamalasti ja haluaisin vaan nukkua tän kaiken paskan yli. Herätä ehkä joskus,jos kaikki olis sillon paremmin tai ehkä.... en halua herätä ollenkaan....miksi mä oon edes syntynyt?!

happier somewhere else

AHDISTAVAA, taas yksin. Ihan sama! kai tähän on pakko joskus tottua -,- Mietin useasti olisinko onnellisempi jossain muualla? tuskin. Oon onnellinen sitten kun opin kontroloimaan mun elämää....syömistä,laihdutusta ja ahdistusta. Sori lukijat kun en oo nyt niin useasti postaillu, mut ei oo ollut mitään kirjoitettavaa,eikä oikeastaan nytkään, samaa paskaa tulin taas kertomaan teille, näin suoraan sanottuna... paino pomppii 54 ja 55 välillä, TODELLA MASENTAVAA -,- Tän viikon syömiset on onneksi pysyny kurissa. Eilenkin söin vain jotai 300kcal. En tajuu miten mun paino sillon muutama viikko sitten oli 53 !? Oisin niin onnellinen jos se nyt tippuis sinne ja jatkais tippumista....kauhea tarve laihtua, mutta en vaan jaksa liikkua tarpeeksi. Joka päivä tekee mieli jotain hyvää, tänään sorruin ostamaan kaupasta kevytjäätelöä..."kevyt ja kevyt" toivottavasti pystyn pitämään itseni kurissa enkä syökkään sitä ;) hope so! Huonoitsekuri, minkä sille mahtaa-,-
Mun poikaystävä hankki mulle sen kaverilta jotain suht laadukkaita yli 40€ ravintolisiä, joiden pitäs polttaa rasvaa ja auttaa hoikistumaan sekä kiinteytymään!! Toivottavasti toimii ;) Oon nyt varma, että sekin haluu että mä laihdun! Toisaalta surettaa, mutta nyt saan ainenkin motivaatiota ja pakollista tunnetta laihtua. En saa epäonnistua! Haluan kerrankin onnistua jossain.

miten niin pienessä ajassa kaikki voi taas mennä päin persettä?!

Taas itken ja raivoan ja mietin mitä helvettiä teen täällä ?! Järjestin taas kauhean riiden ilmoittamalla poikaystävälle, että lähden kotipaikkakunnalle tänään! En vaan kestä enää hetkekään yksinoloa.Silläkin oli taas menoja KAVEREIDEN kanssa,enkä jaksa enään tunkea sen ja sen kavereiden mukaan joka paikkaan! Oon niin rikki, mikään ei tunntu oikeelta ratkaisulta. En tajuu miten kukaan jaksaa katella tällästä säälittävää läskiä paskaa, jonka elämä on ihan sekaisin (sori tää kielenkäyttö). En pysty puhuu kenellekkään miltä musta oikeesti tuntuu!! Toivoisin etten olisi koskaan syntynytkään, kaikilla olisi helpompaa kun ei tartteis katella tällästä mielialan aaltoilu häiriöistä idioottia!!

No yritän ryhdistäytyä ja kirjoittaa huomenna jotain järkevää. Nyt kamat kasaa ja bussia venaamaan. Jos pystysin taas hieman rentoutumaan kotipaikkakunnallani......tiedän etten pysty.......mutta ei ainenkaan tarvitse olla yksin .....

täällä taas

heippa lukijat! <3on huonoja ja hyviä uutisia! Huonot: painoni on 55kg !!!!!!!! -,-,-,-,- ja hyvät uutiset että olen kipeänä(angiina!) joten en pysty syömään kun nieleminen sattuu niin perkeleesti. <3 muhahhaha, siitäs sain kun olen  mässäillyt niin paljon!

Poikaystävän kanssa kaikki taas okei. en tajuu miten se jaksaa mua?! Olin lauantai illasta tiistai iltaan vastaamatta puhelimeen ja maanantaina lähdin mitään sanomatta kotipaikkakunnalle! Oon kamala ihminen, tiedetään-,-
Oon kyllä onnellinen että mulla on se<3 ilman sitä ei olisi mitään

happy or not

JES ! Pääsen kotipaikka kunnalleni tänään pitkästä aikaa. Juttelin tänään ryhmänohjaajani kanssa ja sain vapaata. Hän on kyllä herttaisin ja kiltin opettaja, jonka olen koskaan tavannut :) Ymmärsi heti kuinka tärkeää mun oli päästä kotiin...

En tiedä teenkö taaskaan oikein. En oo vastannut mun poikaystävälle lauantain jälkeen. Se oli soittanut äsken mun äidillekkin ja kysyny missä mä oikein oon kun en vastaa... mut tiedän jos se ois huolissaan, se tulis edes käymään! Ei oo laittanut mitään viestiä eikä tullu oven taakse! Siinä se välittäminen taas nähdään -,-  ääh! oon ehkä lapsellinen, mutta en vaan voi sille minkään et mun on vaikee puhuu ja olen pitkävihanen tietyistä asioista. Tämäkin riita oli jo riidelty edellisenä viikonloppuna -,- Luulin että sekin oppis jotain, mut EI. Nyt meen kotiin rauhottumaan ja mietin asioita ja nään mun ihania kavereita! Viimeeksi 6viikkoa sitten nähny kavereita ja perhettä/sukulaisia ;o ! Ehti jo ikävä tulla...

Tällä hetkellä ahdistaa ja masentaa, mutta tiedän että olo helpottuu kun pääsen kavereiden luokse ja pystyn edes jollekkin kertomaan jotain. Paska olo tulee kun tiedän että, joudun syömään kotona. ;s Lihon taas, mutta pääsen ainenkin puntarille katsomaan mikä tilanne tällä hetkellä on... pelottaa :s Tiedän että lihosin laivalla ihan liikaa! -,-  My bad!