Noh mutta tämä päivä alkoi suht lupaavasti, menin ajoissa kouluun ja otin vettä mukaan, enkä syönyt aamulla mitään. sitten............
Kuraattori tuli ryhmänohjaajan kanssa luokkaan puhumaan poissaoloista, joita suurimmalla osalla meidän luokalla on todella paljon, etenkin mulla -,- En oo jaksanut käydä koulua, ei mitään motivaatioita. Oon väärällä alallakin! Ei kiinnosta yhtään, mutta yritän silti käydä tän tutkinnon läpi. En tiedä mitä muutakaan haluisin/voisin tehdä ;s
Kuraattori sanoi, että on muutama jonka poissaolot on niin suuret, että se lähettää kelalle niistä tiedon ja voi olla että opintotuki katkaistaan. MITÄ PASKAA?! Menin ihan paniikkiin, jos mun opintotuki katkaistas, en pystyisi enään asumaan täällä. Mun rahat ei yksinkertaisesti riitä!! Vaikka mä ikävöinkin useesti kotipaikkakuntaa ja kotia, en todellakaan ole muuttamassa suosiolla takaisin! Mun äitikin on nyt vihdoin ryhtyny perhepäivähoitajaksi (on halunnut sitä pitkään) kun meidän huusholliin saatiin lisää tilaa, se oli vihdoin mahdollista. En haluu pilata sitä muuttamalla takaisin!
Menin tapaamaan kuraattoria henk. kohtaisesti ja selittelin mun poissaoloja ja näytin muutamia luvallisia sairastodistuksia ja kerroin että yhden viikon olin kotipaikkakunnallani, kun täällä oli mennyt huonosti.
Kuraattori kysy multa että miten mulla nyt on mennyt ? Mä purskahdin itkuun. En vaan pystynyt pidättää! Siinä mä sitten pillitin meikit poskille ja sopersin jotain, etten uskonut kesällä tänne hakiessa etten saisi kavereita... muuta en saanut sanotuksi.
mitä mun oikeen pitäs tehdä?
Kuraattori kysyi myös oonko mä kertonut mun vanhemmille tilanteesta. EN. Ja mistä tilanteesta? Ei se edes tiedä mikä kaikki mun elämässä mättää, sain sanotuksi sille vaan sen että mulla ei oo kavereita....
Kävin myös terkkarilla hakemassa särkylääkken ja samalla kävin puntarilla. 54kg ! Terkkari sanoi että oon laihtunut. Ekan kerran kun kävin (pari kuukautta sitten) Painoin 56kg ! Haluun laihtua NOPEAMMIN. Tänään oon syönyt jotain 455kcal enkä aio enempää syödä. Ja kävelin muuten koulusta kaupan kautta kotiin (jotain 4km, ostin vaan pepsi maxia ja tonnikalapurkin) Huomenna meinasin ainoastaan juoda. Vettä,Pepsi maxia ja ehkä fun lightiä...... Oon kyl aika varma että jotain sorrun syömään. -,- I hope I dont!
Nyt lukemaan englannin kokeeseen, joka on jo huomenna! -,- Ei oo tullu pahemmin luettua.....
voi ei ): mä rupesin itkemää, ku mä luin sun kirjotusta. mä voin kuvitella, miltä susta tuntu. ehkä oli hyvä et sä sait ees alotettuu puhumisen jollekki? mäkään en osaa puhua, enkä välttämättä haluukkaan. mut ois varmaan helpompaa, jos ei tarvis kaikkee ihan alusta asti selittää.
VastaaPoistamä uskon et sua ahdistaa se ens kerta, mut hyvin se menee. muista, et sun ei oo pakko kertoo sille mitää, kerrot vaa just sen verran ku koet tarpeelliseks. tietääks terkkari sun syömisongelmista? entä aattelitsä kertoo kaikest kummallekkaa?
kuitenki, oikeen paljo jaksamisii sulle, ja onnee englannin kokeesee! <3
Niin voi olla että sä olet oikeassa... Musta vaan tuntuu että ei ne kuitenkaan osaa sanoa mitään järkevää. tyyliin jotain "pitää syödä terveellisesti,että jaksaa" ja "kyllä se kaikki alkaa tuntua paremmalta, hanki vaikka harrastus ja mene tutustumaan ihmisiin"
VastaaPoistaMä oon yrittänytkin tutustua, mutta en vaan tutustu samanhenkisiin ihmisiin. Siks mä oon usein yksin.Ei edes kiinnosta olla vapaa ajalla esimerkiksi mun luokkalaisten kanssa.
Terkkari ei tiedä mitään, se on mun poikaystävän perhetuttu kaikenlisäksi! Se tietää kenenkanssa mä seurustelen, en halua yrittää puhua sille MISTÄÄN MITÄÄN :( Kurattorille voisin yrittää kertoa jotain, en vaan tiedä pystynkö ja mitä mä kertoisin :s Itkuks se menee kuitenkin ;s Herkkä kun olen -,-
KIIIIITOS SULLE IHAN ÄLYTTÖMÄSTI<3:) Ja tsemppejä sullekkin! :)<3 ja englannin koekkin taisi mennä aika hyvin ;)
Tiesithän, että noilla kyseisillä koulun henkilökunnan jäsenillä on vaitiolovelvollisuus? Eli vaikka terkkari onkin sun poikaystävän perhetuttu, sen on pakko pitää ne asiat itellään eikä puhua kellekään. Toisaalta vois olla ihan hyvä että puhut sellaisen kanssa, joka tietää sun elämästä jo jotain. Jos haluat, että ne auttais sua, mieti vaihtoehtoa, että näyttäisit niille tätä sun blogia.. Tämä siis ehdotus vain!
VastaaPoistaJa kannattaa sanoa kuraattorille, että sun on vaikea puhua, että olisko mahdollista, että käyntejä olis useammin että voisit sit aina joka kerta avautua vähän enemmän sille. Masennukselta tuo mielestäni vaikuttaa, joten yritä puhua niin saat sitten oikeanlaista hoitoa ja mielialalääkkeitä. (Lääkitys yleistä nykyisin, et oo hullu jos saat lääkityksen!)
Tsemiä! :)
Tottakai mä tiedän että niillä on vaitiolovelvollisuus, mutta muutenkin on vaikea puhua kenellekkään mistään ja vielä kun päässä pyörii se että terkkari tuntee mun poikaystävän ja tietää että mä seurustelen sen kanssa -,- se vaan vaikeutta puhumista entisestään :S
VastaaPoistaMulla kävi sama mielessä, siis blogin näyttäminen, koska puhuminen on niin vaikeaa, mutta en pysty siihen! Tää on mun ainut paikka, jossa voin kertoo melkein mitä tahansa, enkä halua että joku joka mut TIETÄÄ lukee tälläsiä tekestejä, joita edes ne ihmiset jotka LUULEE TUNTEVANSA mut ei tiedä. you now?
Vähän hankala selittää, mut kiitos sulle :)mieliala lääkkeet hieman pelottaa, en ole ajatellutkaan että hullut niitä käyttää, mutta oon lukenut ja kuullut, että jos niihin tottuu on vaikea olla ilman (VIEROITUSOIREITA?!) ;s mä en kaipaa enään mitään muita pakkomielteitä mun elämään :x