Viikko sitten elämäni tuntui taas elämisen arvoiselta, mutta tämä viikko on taas ollut yhtä helvettiä! Vihaan itseäni ja yksinoloa niiiiiin paljon! EN KESTÄ SITÄ. Poikaystäväni lähti äsken kaverinsa kanssa jonnekkin, pyyti mua mukaan, mutta en jaksa enään roikkua säälistä joka paikassa mukana! EN JAKSA. Oon niin säälittävä. Toivon vaan etten olisi koskaan syntynytkään. En tajuu mikä mussa on vialla?! Ajattelen nykyään monta kertaa päivässä, että mitä jos poikaystäväni ja mun ero olisikin ollut lopullinen, ajattelen että niin ois kai ollut parempi kun tuntuu vaan et se on mun kaa säälistä ja ns "TOTTUMUKSESTA" Mutta sit heti kun oon miettinyt tollasta, menee korkeintaan tunti ja oon taas ihan eri mieltä! ja mietin miten mä voin kuvitella elämääni ilman mun poikaystävää. En jaksa näitä mielialan vaihteluita. Mitä mun poikaystäväkin tekisi jos tietäisi että mä lähes päivittäin (useampaan otteeseenkin, usein) ajattelen eroa? Ei tää voi olla normaalia...... mä silti pelkään kokoajan että me erotaan ja että olisin ihan .. yksin....Kuraattorilla mä oon nyt käynyt säännöllisesti ja joka kerta oon itkeny. Oon silti puhunut yllättävän paljon. Laihdutuksesta ja itseinhosta en ole pystynyt puhumaan. enkä aiokkaan. Kai se on vähän auttanut, oon puhunut nyt mun poikaystävällekkin enemmän kuin ennen, tai siis ennen tätä viikkoa... nyt en oo voinut taas sanoa mitään ääneen ja ahdistaa niin saatanasti KAIKKI.
ÄÄÄH eli tällästä tälläkertaan. Lupaan että jouluna mä teen joulu -aiheisen postauksen=) HYVIÄ JOULUN ODOTUKSIA TEILLE LUKIJANI<3! Mäkin yritän keksiä jotain, että tulisin positiivisemmalle mielelle... yksin se on vaan niin perkeleen vaikeeta ;<
BTW! Lähden kuitenkin kotipaikkakunnalle torstaina =) Eli eiköhän se mieli vähän parane kun pääsee taas pitkästä aikaa kavereita näkemään!=)
hei tosi kivaa kun sustaki kuuluu jotain pitkästä aikaa :)
VastaaPoistaolen varma että asiat menevät parempaan suuntaan, kohta alkaa uusi vuosi ja sillon jo aivan uudet kujeet. Täytyy sanoa että sinulla on aivan ihana poikaystävä, koska hänestä näkee että hän välittää sinusta. vaikkei siltä sinusta itsestäsi aina tuntuisi..
ja juu ei todellakaan kannata sanoa kuraattorille laihduttamisesta, voin kertoa sen ihan kokemuksesta. minusta otettiin kaikki mahdolliset tiedot silloi ylös, myös laihduttamissuunnitelmani.. joten jos haluat jatkaa laihduttamista, ei kannata mainita. koska siitä tulee vaan enemmän ongelmia.
esim minun kohalla, syömisiäni vahditaan vieläkin vaikkei siihe todellakaan olisi tarvetta.
mutta voimia sulle tosi paljon:))
kiitos sulle! =) niin mä itsekin toivon että uudenvuoden jälkeen kaikki menisi parempaan suuntaan=) ja jep.. en aio puhua laihdutuksestani.
VastaaPoistaJa on mulla ihana poikaystävä, en tajuu mikä mua vaivaa kun edes ajattelen eroa, ei tollasia löydy joka kulman takaa<3
sellasia asioit ei vaan voi selittää, sillon ku seurustelin aattelin itte kans noin. se on iha tyhmää mutten ainakaa itte voinu sille mitää.. :S
VastaaPoistaja hyvää joulua sullekki(:
niin, en ymmärrä mikä mielialan aaltoilu häiriö mulla oikein on! :s
VastaaPoistatoivon niin paljon että ajan ja luottamuksen kasvaessa mä lopetan tollasen ajattelun ja käyttäydyn niinku "normaalisti"
Toivon todellakin....
pelkään vaan niin paljon että mun luottamus petetään tai jään ihan yksin.... ;(
heippa.
VastaaPoistamulla on ollut vastaavanlainen ongelma, mitä itse kutsuit tossa edellä "mielialan aaltoiluhäiriöksi".
kävin siitä (ja muutamasta muusta henkilökohtaisesta ongelmasta) mielenterveyskeskuksessa pari kuukautta viikon välein juttelemassa, siitä oli oikeasti apua. keskusteluapu ja hyvin kevyt lääkitys (mielialalääkkeitä) yhdessä pikkuhiljaa tepsivät.
mulla ei koskaan se ehkä ole ollut noin paha kun sinulla, ei esimerkiksi itsetuhoisia ajatuksia, mutta samankaltasia oireita, kuten tollaset yhtäkkiset raivokohtaukset. poikaystäväni on ollut viimeisen puolivuotta, (ja joskus sitä ennenkin) hyvin kovilla, niinkuin varmasti sinunkin kumppanisi. psykologin mukaan nuo kohtaukset kuuluvat "oleellisena" osana masennukseen, mikä myös minulla todettiin, kurjat työolot laukaisivat sen. raivokohtauksien syynä voi olla epävarmuus, pelko, itselleen vihaisuus...
nyt kuitenkin pikkuhiljaa alan tervehtymään ja voimaan hyvin, ja siitä syystä myös ajattelin sinulle kommentoida. mulla paino-ongelmat pyörii myös päässä, ja uuden vuoden myötä olen päättänyt pudottaa vähintään 10 kg. masennuksen oireena nimittäin aloin ahmimaan, lohduttamaan itseäni ruualla, päinvastoin kuin useimmat masentuneet, jotka menettävät ruokahalunsa.
nyt kuitenkin laihdutan kiloklubi.fi:n ohjeiden avulla, terveellisesti mutta kuitenkin tehokkaasti. nälkälakkoilu ei auta.
tsemppiä, toivottavasti kaikki kääntyy paremmaksi :)
kiitos paljon sun kommentista! Käyn siis tällähetkellä kuraattorin luona puhumassa. Tänään viimeimmin. On taas tapahtunut kaikkea "paskaa" joka on saanu mut taas ahdistuneemmaksi, ei niin ahdistuneeksi kun pahimmillaan olen tuntenut. Tänäänkin tämä päivä sujui ihan hienosti iltaan asti. Kuraattorin luona en kertonut taaskaan kaikkea...olisi kai pitänyt. Olen monesti miettinyt helpottaisiko olo lääkkeillä... en vain uskalla suoraan sanoa että haluaisin kokeilla. Pitäisi ensin uskaltaa kertoa KAIKKI mieltä painavat asiat.
VastaaPoistaKiitos sulle ja tsemppejä myös itsellesi :)<3 Mä yritän puhua enemmän ja enemmän. Kuraattori saa päättää tarvitsenko mä enemmän apua.